Flashback fiilis. Ihan kuin olisin lapsena tykännyt leikkiä lastenrattailla ja pitää huolta nukkevauvasta. Tuli vaan sellainen samanlainen olo, kun eilen toin lastenvaunut sisälle keittiöön ja leikin insinööriä selvittääkseni, miten ne toimivat. Korista löytyi vielä lämpöpussi, jossa todella hieno kuva paimenesta ja kahdesta lampaasta. Vaunut eivät ole ultramodernit, mutta tavattoman hellyttävät.

Kaupassa eräs vieras 2 ½ vuotias poika pisti pystyyn kunnon raivoshown ja tuli heti mieleen, että onneksi tuohon samaan on vielä aikaa.

Filosofian graduseminaari oli mennyt opintorekisteriin ja arvioitu. Arvio 10 ov. oli 4/5. Siis ihan helvetin hyvin. Olen kesälomani ansainnut.

Huolestustuttaa, kun syöminen ei ollenkaan huvita. Nälkä kurnii vatsaa, mutta ruoka ei oikein kelpaa. Ehkä tämä toivottavasti edes auttaa raskausajan diabeteksen ohittamiseen.

Tänään lapsen isä taas soittaa. Toivottavasti tämän ruljanssin ja repellyksen jälkeen lopputuloksena on perhe. Kaikki tahtovat sitä, vain ulkopuoliset voimat ovat vähän vastaan ja hankaloittavat asioita. Keittiön pöydällä on päällekkäin vanhoja VAUVA -lehtiä ja URAOPAS - kirja. Kyllä, tällaistähän tämä minun elämäni on.