Lapsi kääntyilee jo kyljelleen ja on valmis laittamaan sormet suuhun ja maistamaan kaikkea, mikä vain on irtainta talossa. Aloitimme syöttämäään jo pilttisoseita neuvolan luvalla. Äitinä olen vähän väsynyt opiskelemiseen. Onneksi tulee joulu ja voi hyvällä omallatunnolla levätä rauhassa.

Pohdin tuossa kirjallisuussivuja lukiessa, että tärkeintä mitä meillä on, on tarina. Meidän oma tarinamme elämästä. Jokaisen tapa tuntea, havaita ja muistaa on erilainen. Tarinanrakentaminen itselle on äärimmäisen tärkeää. Ilman tarinaa meillä ei ole elämää. Ilman elämää me olemme tyhjä kulissi. Minäkään en ole pelkästän äiti vaan myös aviovaimo. Meillä on yksi kokonaisuus ja se on perhe. Meidän perhe ei ole samanlainen kuin naapurin perhe. Meidän poika ei ole samanlainen kuin naapurin poika. Meillä kyllä katsotaan televisiosta ajanvietteeksi samoja ohjelmia kuin mitä naapurikin voi katsoa. Me olemme päättäneet, että olemme me. Ja elämä on opettanut, että aina ei kannata liikaa korostaa omaa erilaisuuttaan toisista. Siitä seuraa hankaluuksia.