Ulkona tuiskuttaa ja tuulee ja minä olen pirteämpi kuin koko syksynä. Varmaan valolla tekemistä asian kanssa. Sekä lumi, että pitenevä päivä tuovat vireyttä. Jaksan hoittaa opiskeluasioitakin ihan eri tatsilla kuin pimeän aikaan. Isi ja minä tullaan hyvin toimeen. Meillä ei ole riitaa mistään. Seurusteluaikana oli joskus väärinymmärryksiä tai kiistelyä, mutta nyt naimisiinmenon jälkeen ei mitään. Eikä se avioliiton solminen tuonut meidän suhteeseen mitään olennaista lisää. Helpottaa vain virallisia viranomaisasioita, jotka ovat pakollisia, kun toinen on maahanmuuttaja.

Vauva kierii ja pyörii lattialla miten tahtoo selälleen ja mahalleen. Kovasti haluaisi jo kontata, mutta käsien voima ei vielä riitä. Hän joko pystyy kohottamaan päätä ja yläkehoa käsillään tai sitten potkimaan jaloillaan kuin aikoisi kontata, mutta näiden kahden yhdistäminen ei vielä onnistu. Tepsukan must juttu on jaloilla potkiminen. Hänestä tulee joko tanssija tai jalkapalloilija arvelevat ylpeät vanhemmat.

Henkisesti rikasta meidän parisuhde tai kolmiosuhde (minä, vauva, isä) on. Arjen pikku askareet sujuvat hyvin omia polkujaan. Voi sanoa, että minä olen onnellinen uraäiti. Voi, kun toivoisin, että joku tulisi haastattelemaan minua ja saisin samalla itsellenikin uuden näkökulman omaan elämääni. Vähän samantapaista juttua mitä on jossain (ala-arvoisessa) Meidän perhe-lehdessä.