Äidin pitää valmistella psykologian tuntia ja pitää se perjantaina 10.11.-06. Äiti on vähän kierroksilla sen suhteen, miten se menee. Sellainen miellyttävän pökerryttävä mielentila meneilläään. Adrenaliinihumala. Se kun vielä jakautuu sopivasti kehossa ilmeneväksi  tunnetilaksi, niin ollaan lähellä sitä miellyttävyyttä, joka oli koettavissa synnytyksen ilokaasussa.Tämän takia pidin itselleni sopivana ammattina teatteria. Pitää varmaan vain saada tehtyä malli siihen, miten toteuttaa oppitunnit. Eivät kaikki jo minua ennen valmistuneet aineenopettajatkaan ole prima tavaraa itsestäänselvästi. Ystäväni ovat sen sijaan rockareita ja näyttelijöitä. Yhtään kirjailijaa en sen paremmin tunne. Vaikka niin toivoisin, kun peilistä itseäni katson.

Uuden digiboxin äiti jo osti kotiin. Pakko tehdä se silloin kun on rahaa. Yleensä siitä on puutetta, rahasta.

Taas alkaa tämä "sitten-kun"-elämä. Eli sitten vasta kun minulla on ammatti voin kehittää itseäni kaikessa muussa mikä on rakasta. Sanan käytössä, draamassa, ja monessa muussa. Mutta ehkäpä draama on päänsisäinen tapahtuma eli sitä voi harjoittaa jo nyt.