Äiti viettää yliopistolla monta tyhjää tuntia, kun varsinainen päivän tehtävä on vasta iltapäivällä. Silti oli vain kaupungille lähdettävä, koska piti lähettää sähköpostia eikä kotona ole konetta. Hermostuneisuus lisääntyy koko ajan kun päivän tunti lähenee. Ei voi kuin toivoa, että siitä selviää kunniaansa menettämättä. Esiintymiskokemusta minulla on, mutta opettaminen on toisen luokan farssia kuin teatteri.

Vauva kääntyy jo sujuvasti selältään mahalleen, mutta toinen käsi on aina jäämässä mahan alle. Jalkojakin se liikuttelee niin, että tahtoisi päästä eteenpäin, mutta käsissä ei ole vielä voimaa tarpeeksi, että etuvetona lähtisi liikkeelle lattialla. Eilen nöpönassu katseli pimeää huonetta käsiensä varassa, mutta ei herättyään sinne itkenyt yhtään. Löysin sen sieltä herellä ja valveilla kun menin hakemaan omia vaatteitani. Nöpönassusta alkaa kasvaa iso poika kohta.

Äiti kaipaisi onnistumisen elämyksiä. Perhe-elämä on tiivistä ja rauhallista. Parempaa miestä en voisi itselleni edes kuvitella. Tämä mies on lapsen kanssa eikä mäkätä minulle mistään turhasta. Rahaa meillä on todella vähän, mutta selvitään nipin napin. Joskus toivoisi, että voisi omalla äidinkielellään selittää asioita miehelle, mutta on tyydyttävä englanninkieleen. Lapsi toivottavasti oppii molemmat. Englannin ja suomen.